Sinistä

5 Elo

Joskus ihminen tarvitsee paijausta, joskus kahvia, joskus suklaata – ja joskus sinistä. Siis sinistä väriä. Olen aina inhonnut sinistä, mutta tänä kesänä jotain muuttui: yhtäkkiä minulle tuli sinisen nälkä. Ehkä se johtui  helteestä, janosta, rauhan tarpeestä tai ties mistä, mutta yhtäkkiä halusin sinistä. Vaikka normaalisti värejäni ovat keltainen, oranssi, vihreä ja liila. Sinistä olen sietänyt tähän asti lähinnä farkuissa. Nyt etsin kaikkialta sinistä – ostin jopa siniset kumisaappaat (saa nähdä miten niiden käy syksyllä).

Ehkä ihminen himoitsee sitä mitä tarvitsee. Minä nyt sinistä – rankan ja hektisen työputken jälkeen lepoa ja rauhaa ja raikkautta. Edellisen kerran äkillinen värihimo iski punaisen muodossa.  Asuin silloin New Yorkissa, jossa elämä on kaikesta ihanuudesta huolimatta aika rankkaa – ehkä kaipasin punaisen energiaa ja voimaa. 

Väreillä on väliä – minulle ne ovat aina olleet tärkeitä. Kuvatkin näen ensin värien kautta. Onneksi ns. vakava valokuvauskin on päässyt irti mustavalkoisuuden kahleista. Nyt saa tunnustaa väriä.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: