Tänään on pakko kirjoittaa Berliinistä – rakkaasta kaupungista, kun liput liehuvat siellä puolitangossa. Berliiniläiset jaksavat edelleen surra surkeaa historiaansa – hyvä niin. Ei saa unohtaa. Tänään on 50 vuotta siitä, kun muurin rakentaminen aloitettiin. Mutta onneksi jo yli 20 vuotta siitä kun se purettiin.
Minulle Berliini ei ole mikä tahansa matkakohde, vaan SE kaupunki. Yksi niistä tärkeimmistä. Kahdellakin tapaa. Ensiksikin, elän toinen jalka Berliinissä. Käyn siellä tiuhaan, kun tärkeä osa perheestä asuu siellä. Toisekseen, Berliini on vain niin vastustamaton. Minuun sen rosoinen, vapaamielinen ja boheemi charmi puree. Prenzlauer Berg, Friedricshain, Kreuzberg, Neukölln – ne ovat minulle parasta Berliiniä. Kadut, kahvilat ja kirpparit. Ei liian sliipattua ja isolla rahalla tehtyä – siitä en pidä, vaan särmää ja sellaista ihanaa rappioromantiikkaa (sitä se kai on – pakko myöntää). Siitä pidän. Sitä samaa on New Yorkissakin, toisessa tärkeässä kaupungissani.
Niin, ja mainitsinko jo värit. Berliinissä on ihanat värit. Talon seinä vedetään rohkeasti räikeän pinkiksi tai oranssiksi – siinä ei julkisivulautakunnalla ole sanomista, kadulla kiemurteleva lämpö-/vesiputki on liila, kahvilan jokainen tuoli kuin Huvikummusta, jne.
Tänä iltanakin olisin niin mielelläni siellä. Lohduksi katsoin kuvia kesältä. Niitä vähiä mitä oli. Pieni valikoima niistä tuossa alla. (Valitettavasti memory card error tuhosi valtaosan tämän kesän Berliin-kuvista eikä edes ammattiapu auttanut tiedostojen avaamiseksi. Harmittaa.)
Karusellissa 
Vastavierailulla ensimmäistä kertaa.
Berliini on minulle aivan tuntematon, en ole koskaan käynyt. Ne jotka ovat sanovat minulle: tykkäisit varmasti – ja toiset taas sanovat: ei ole ollenkaan sinun kaupunkisi.
Kuka lienee oikeassa….
Violet, ei auta muu kuin käydä paikan päällä katsomassa. Berliinejä on monta, tai ainakin kaksi. Erilaisia maailmoja, erilaisia ihmisiä. Itse en pidä vanhan Länsi-Berliinin puolesta juuri ollenkaan, mutta vanhan Itä-Berliinin (tai oikeastaan vanhan jakamattoman Berliinin keskustasta) kylläkin erittäin paljon.
Kiitos, kiva, että kävit vierailulla!
Tuttuja paikkoja, vaikka marraskuun loskassa näyttivätkin erilaisilta. Olen käynyt muuten Berliinissä aina talvella, aina on ollut kylmä.
Minäkään en välitä Länsi-Berliinin keskusta-alueesta. Mutta jos aikaa reissuilla olisi joskus enemmän, kyllä ehkä siihenkin puoleen tahtoisin paremmin tutustua.
On toki länsipuolellakin joitain helmiä – ja Kreuzbergkihän on tietysti vanhaa länsipuolta ja aivan ihana. Berliini on niin iso, ihan kuin monta kaupunkia yhdessä, että siellä riittää seikkailemista. Aina voi löytää jotain ihan uutta, mikä on varmaan yksi kaupungin viehätyksistä.