Polaroideja Berliinissä

25 Elo

Jotkut kuvat ovat lumoavia. Tiedättehän, sellaisia, että niitä voisi tuijottaa vaikka kuinka pitkään ja haluaisi ne osaksi omaa pään sisäistä maailmaansa. Näin hiljattain näyttelyn, jossa sellaisia oli. Joten jaan tämän menovinkin kanssanne – jos olette sattumalta menossa Berliiniin lähaikoina. Myönnän, vähän viime tipassa tämä tulee, mutta vielä on reilu viikko aikaa nähdä tämä näyttely tai oikeastaan nämä kaksi.  4.9. asti valokuvamuseo C/O Berlinissä.

Kaksi erillista näyttelyä – aivan toisistaan poikkeavia.  Toinen on Gregory Crewdsonin  jättimäisistä kuvista koottu In a Lonely Place.  Amerikkalaisiin lähiöihin, trailer parkeihin yms tarkkaan lavastetut kuvat, joista jokainen on kuin pieni tarina paljon puhuvine yksityiskohtineen. Seinän kokoisia – niihin saattaa ikään kuin kävellä sisään. Tavallaan jotenkin pelottavia, mutta samalla niin nostalgisen  tuttuja.

Se varsinainen päänäyttely – ja vielä enemmän mieleeni – on viime vuonna kuolleen muoti-/lehtikuvaajan Sibylle Bergemannin näyttely Die Polaroids. Nämä kuvat ovat puolestaan aivan pieniä – polaroid-kuvia nimensä mukaisesti. Runollisia ja unenomaisia, joihin on vangittu hienosti hetken tunnelma. Hetki ja ikuisuus, niitä Bergemann tavoitteli. Vaikka polaroidit ovat hetken lapsia, niin nämä kyllä taitavat elää ikuisuuden.

Kuulin, että polaroidit ovat muutenkin taas SE juttu. Tulossa uudestaan muotiin. Hollannissa aloitti uudestaan polaroid-filmiä tekevä yritys Impossible ja polaroidien ympärille on siellä kehitelty trendikästä kulttia. (Yle Areenalta löytyy kiinnostuneille aiheesta pätkä eilisen eli 24.8. A-studiosta)

Takaisin Sibylleen; kuvattuaan koko päivän esimerkiksi muotia tai matkailujuttua hän sanoi ottaneensa lopuksi yhden polaroid-kuvan, joka vangitsi kaiken sen, mitä hän oli monilla ruuduilla yrittänyt koko päivän kertoa. Siihen yhteen, joskus tärähtäneeseenkin polaroidiin tiivistyi olennainen. Jotenkin näin hän sen itse kuvaili museossa pyörivällä haastteluvideolla.

Rakastan C/O Berliniä. Näyttelyt ovat siellä hyvin pohjustettuja – esimerkiksi nuo haastatteluvideot, joissa myös lähipiiri yms kommentoi taitelijaa, kuuluvat aina vakiona osaksi näyttelyitä. Olen nähnyt siellä vuosien mittaan paljon kiintoisia kuvia, muun muassa Susan Sontagia ja Robert Mapplethorpeai. Ja sitten se paikka! Niin Berliiniä, niin Berliiniä! Suomessa, jossa kaiken on oltava aina niin steriilin ylipuleerattua, tuo vanha postitoimisto ei ikinä kelpaisi näyttelypaikaksi. Sellainen vanha romuluinen kaunotar, jossa keskellä näyttelysalin seinää on pesuallas kaakeleineen. Kyllä, pesuallas! Kyllä, keskellä seinää! Se kun sattui olemaan postitoimistossa juuri siinä. Tosin remonttia kai suunnitellaan sinnekin.  Mutta uusia hyviä näyttelyitä on luvassa taas syksyksi.

Alla olevat kuvat ovat kaikkai Sibylle Bergemannin näyttelystä Die Polaroids – ne löytyvät myös näyttelystä kootusta kirjasta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: