Berlin ist in

4 syys

Berlin ist in – niin lukee Stockmannin seinällä. En löytänyt tavaratalosta omaa Berliiniäni – vain saksalaista olutta – mutta niitähän on niin monenlaisia, jokaisella omansa. En ole varma, mitä mieltä olen näistä tavaratalon teemaviikoista – joskus ei tiedä itkeä vai nauraa ja joskus on vaan ihan kiva hakea esimerkiksi New York -viikoilta brownies-jauhopaketti nostalgian vuoksi ja muistella vuosien takaisia perjantai-iltoja tai haistella italialaisia kahveja ja leikkiä Pariisia.

Koska seuraavaan Berliinin matkaan on vielä pari viikkoa ja edellisestä jo kuukausi, niin turvauduin kuviin: kotielämää Berliinissä ja kotikorttelissa – ei tällä kertaa sen kauempaa. Sekin riittää minulle, sen verran erilaista kuin elämäni Helsingissä. Berliinin aamumme alkavat vastapäisessä leipomossa – croissanteja, tuoreita sämpylöitä ja kahvia, viikonloppuisin brunssille, lauantai-aamuisin markkinoille, iltaisin lasilliselle tai syömään. Kaikki löytyy kotikorttelista. Kahviloita ja ravintoloita on enemmän kuin jaksan laskea ja syöminen ja juominen niin paljon Helsinkiä halvempaa. Latte ja croissant irtoaa leipomon itsepalvelutiskiltä kahdella ja puolella eurolla. Helsingissä maksoin tänään kolminkertaisen hinnan. Ravintolassa puolestaan syö kympilläkin vielä illalla. Suomessa piikkupuodit eivät tahdo pysyä hengissä muualla kuin aivan ydinkeskustassa. Sillä vaikka kaikki niitä haluavatkin, niin kukaan ei niissä käy.  Mutta tässä pala minun Berliiniäni, olkaa hyvä!

Advertisements

4 vastausta to “Berlin ist in”

  1. Violet 4.9.2011 klo 11.17 #

    Kiitos kun jaoit meille palan Berliiniäsi.
    Ajattelen samoin noista kaikenlaisista teemaviikoista. Aika usein ne latistuvat tietynlaisiin kliseisiin ja ennalta-arvattaviin juttuihin. Pannaan Ranska pakettiin, kas noin, baskeripäinen mies patonki kainalossa, musiikiksi Edith Piaf, tässä teille Italia, eri muotoista pastaa ja parmesania, taustalla kuva gondolista, raitapaitaisen soutajan laulu…jne jne

    Muistan kerran yhdessä ravintolassa Treelle kun oli ”Afrikkalaisen ruuan viikot” (mikä kyllä kesti vain viikon….)
    Kävin erään tutun senegalilaisen miehen kanssa syömässä siellä ja muistan miten tuohtunut hän oli kun luki viikon ohjelmaa ja ruokalistoja. Mutta niin, eivät ihmiset OIKEASTI halua tietää mitä Gambiassa tai Nigeriassa syödään tai ettei monissa paikoissa syödä oikeastaan mitään, vaan on kivampi kun tarjoillaan vaan Couscous:ia Marokosta ja noin…että se siitä autenttisuudesta!

    Ja noista suomalaisista pikkupuodeista vielä: asia on juuri noin kuin sanot. Niissä käydään enimmäkseen hiplaamassa ja huokailemassa ja olis kiva: ja sitten surraan kun sekin lähti pois vaikka oli niin ihana liike.

    • Karusellissa 4.9.2011 klo 19.36 #

      Joskus on myös ihmetyttänyt millä perustein markkinoitavat kaupungit on valittu. Esim. joitain aikoja sitten Stockmannilla oli iteemana Boston. Miksi juuri Boston? Kaipasiko Finnair vetoapua uudelle lentoreitilleen vai mikä lie ollut valintaperusteena. Sen sijaan oikeasti kiinnostavia, uusia paikkoja ei teemoiksi pääse – ehkä niillä ei ole riittävästi kaupallista potentiaalia eli kauppa ei kävisi.

      Noista pikkupuodeista olen vielä miettinyt sitä, että miten ne muissa maissa pysyvät hengissä: auttaako vanhempi kaupunkikulttuuri, jossa oma kortteli on jonkinlainen kyläyhteisö, ihmisiä ymmärtämään niiden merkityksen ja suosimaan niitä ja sitä, että on kiva käydä tutulla kauppiaalla. Suomessa kaupungit sen sijaan näivettyvät Amerikan malliin eli väki suhaa mieluiten autolla kehäteiden marketteihin. Vai onko kyse verotuksesta, työn sivukulujen kalleudesta ja yrittämisen tukemisesta – vai mistä?

  2. Lumo 5.9.2011 klo 16.57 #

    Berliiniin pitäisi päästä uudestaankin, vain kerran olen siellä ollut. Joulukuussa oli kylmä ja satoi, flunssakin tuli, mutta silti kaupungin energia jätti hyvän fiiliksen. Jonkun viikonloppureissun voisi tehdä.

    • Karusellissa 5.9.2011 klo 20.08 #

      Lumo, ehdottomasti kannattaa mennä uudestaankin Berliiniin! Olet oikeassa sen energiasta – sitä on varsinkin entisellä itäpuolella. Mielettömästi luovuutta ja tekemisen paloa. Vanha länsipuoli on ainakin minun mielestäni hieman pysähtynyt paikoilleen. Ehkä kyse on ikäjakaumasta – sen suhteen Berliini on harvinaisen selvästi jakautunut: nuoret idässä ja varttuneemmat lännessä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: