Kupillinen teetä

23 Lok

Tee on enemmän tapahtuma kuin kahvi. Niin luin  joskus jostain hyvin kauan sitten. Joku tuossa ajatuksessa ilmeisesti kiehtoo, kun se on jäänyt mieleeni.  Ehkä se on pelkkä myytti. Mielikuva tai toive päästä teen kautta osalliseksi  muiden kulttuurien seremonioista ja niihin liitetystä henkisyydestä. En tiedä.

Toisaalta tee on aika arkinenkin asia. Intiassa sitä siemailtiin katukojuista ohimennen ja arabimaissa juoksupojat kiidättivät kahviloista teetä kiikkerillä tarjottimillaan kiireisille kauppiaille. Ja Libyan kansannousussa kansalle tarjoiltiin Vapauden teetä ja Kairon Tahrir-aukiollakin juotiin teetä mielenosoitusten keskellä – niin luin tänään Hesarin oivallisesta tee-jutusta (”Maailman teehetki” 23.10.).  Sen mukaan maailma on hurahtanut teehen.

Minä olen sekakäyttäjä – kahvia joisin ehkä nykyistä enemmän, jos vatsa kestäisi.  Mutta oikeastaan mtä harvemmin kahvia juon, sitä vähemmän siitä pidän. Parasta kahvissa onkin vain sen tuoksu. Se teestä puuttuu, mutta muuten olen oppinut nauttimaan siitä. 

Juuri nyt tätä kirjoittaessani siemailen Cochin Masala Chai -teetä – mausteista intialaista.  Se löytyi tänään uudesta teekauppa Chayasta, jonne suuntasin näiden teeajatusten innoittamana. Viime talvena Intiassa olin pettynyt, kun en voinut maistaa joka  nurkalla tarjoiltua Chaita. Se kun oli siellä aina keitetty maitoon (ja olisi ollut naurettavaa edes kysyä laktoositonta maitoa). Vaihtoehdoksi tarjottiin pussiteetä! Nyt otan vahinkoa takaisin.

Matkoilta on jäänyt mieleen myös ihana  ruusutee, jota pääsin maistamaan Istanbulissa. Ja marokkolainen tee, joka syntyi lasiin tyrkätystä tuoreesta minttunipusta.  Herkullisia molemmat. Matkojen teemuistoihin kuuluu myös nykyinen suosikkiteemukini: Viipurista löytynyt venäläisen prameileva, kultakoristeinen ja kannellinen siivilällä varustettu teemuki. Näppärä ja jaksaa myös huvittaa minua. 

Berliinistä puolestaan raahaan aina mukanani purkeittain Kusmi-teetä – Anastasiaa, Prinssi Vladimiria, Vihreää Jasmiinia, Kashmir Chaita. Kallista se on sielläkin, mutta ei ihan niin hintavaa kuin Suomessa.

Koko kesän join jasmiiniteetä, mutta nyt tarvitaan jotain vahvempaa niin kuin chaita. Muuten ei selviä – niin sumuisen märkä oli päivä tänäänkin.

P.S. Jos tiedätte hyviä teekahviloita (hassu sana:) ) Helsingissä – vinkatkaa! Pussitee on aina ikävä yllätys.

Advertisements

2 vastausta to “Kupillinen teetä”

  1. Violet 23.10.2011 klo 21.45 #

    Teehuone on hyvä sana silloin kun ei viitsi puhua kahviloista.

    Olen aina ollut enemmän kallellaan teehen kuin kahviin. Ihan fysiologisista syistä (nyt ainakin). Käsien tärinä sun muu kahvin aiheuttama on kiusallista. Juon kyllä mutta maltilla. Parasta on kuin onkin tuoksu.

    Mutta tee sitten.
    Niin monia ihania maailmoja ja sekoituksia.

    • Karusellissa 23.10.2011 klo 22.38 #

      Violet, teehuone – sehän se tietysti on! Jostain syystä sana ei tullut mieleen:) Teehuoneita muistan Helsingissä vain yhden (Eerikinkadulla). Ehkä muitakin on. Tosin minulle riittäisi kahvilakin, jossa on hyvä teevalikoima, kun muut seurueessa yleensä vaativat kahvia. Teehuoneet ovat kyllä huippujuttuja. Olet oikeassa siinä, että teemaailma on paljon kahveja kiehtovampi. Mahdollisuuksia on niin paljon enemmän.

      Minullekin kahvin kofeiini aiheuttaa väillä kaikenlaisia ikäviä oireita – joskus tosi pahojakin. Olenkin pitkään turvautunut kofeiinittomiin kahveihin – Suomessa tarjonta on vain niukanlaista. Moni vieroksuu niitä turhaan, kuvitellen kofeiiinin puutteen vaikuttavan myös makuun, vaikkei niin ole. Kofeiinitonta espressoa ei erota tavallisesta maun perusteella.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: