Krääsää vai aarteita?

19 Jou

En halua mitään krääsää joululahjaksi, niin sanovat kaikki. Mieluummin hienoja elämyksiä kuin roihnaa. Se on hieno toive. Tavaraa on kaikilla ihan liikaa. Niin minullakin. Silti minua on jäänyt vaivaamaan tuo jo lähes mantran tavoin toistettava krääsän kammo. Mikä on oikeasti krääsää? Itse olen antanut lahjaksi useammin tavaroita kuin elämyksiä, palveluksia tai vuohien kaltaisia aineettomia lahjoja. Kirjoja, kattiloita, villasukkia, pyjamia… Lähipiirissäni on ollut tapana antaa niin tarpeellisia tavaroita kuin pieniä elämän ilostuttajiakin. Ovatko lahjani sittenkin olleet vain krääsää?

Viikonloppuna löysin kirpputorilta täydellisen lahjan – itselleni. Kenellekään muulle en sitä uskalla antaa (ja itsekkäänä ihmisenä en edes halua). Monen mielestä juuri se olisi mitä pahinta krääsää. Minulle se oli täydellinen löytö. Aito vanha View Master -laite. Täydellinen vanhoine laatikkoineen kaikkineen ja lukuisine kiekkoineen, jotka esittelevät Italian nähtävyyksiä ja vähän muitakin Euroopan maita. Se oli pakko saada. Lapsena omistin samanlaisen, mutta tämä on selvästi vanhempi, aikuisten versio 50-luvulta, aitoa bakeliittia.

Kotona on jo vähän joulua. Sen verran kun kuvissa näkyy.  Se auttaa pääsemään tunnelmaan, kun ulkona lotisee vettä päivästä toiseen. Insipiraatiota kun on turha jäädä odottamaan, niin joulun kuin minkään muunkaan suhteen.

Advertisements

3 vastausta to “Krääsää vai aarteita?”

  1. Violet 19.12.2011 klo 22.54 #

    Pidän alimmasta kuvasta kovasti. Ymmärrän täysin miksi ostit tuon vehkeen. Itse ostin varmaan samoista syistä itselleni viime jouluna polaroid-kameran.

  2. Lumo 20.12.2011 klo 10.06 #

    Toisen krääsä on toisen aarre… näinhän se menee.

    Kaikki ystävät ja sukulaiset eivät ymmärrä aina ”löytöjämme”… toisaalta en värlttämättä haluaisi heidän tekevän ”löytöjä” puolestamme, ne kun eivät aina osu yhteen makumme kanssa. Niinpä toiveena on ollut käyttötavaraa, mutta kuitenkin pientä ylellisyyttä; esim- jokin laadukas suihkusaippua tai vartalovoide, jota iese ei tulisi ostaneeksi.

    Lahjaksi lähtee itse tehtyjä ruokalahjoja, (½ hintaan ostettuja) ilallislahjakortteja ja esim. äidilleni uusi tyyny, kun keskustellessamme tajusin, että hänen tyynynsä on yli 20 v. vanha…

  3. Karusellissa 20.12.2011 klo 20.29 #

    Kiitos Violet, hyvä että muillakin on outoja haluja. Ja Lumo, olet oikeassa, ”löytöjä” ei voi tehdä muiden puolesta – aarteet tunnistaa vain itse.

    Meilläkin on lahjottu samaan tapaan, enimmäkseen tosin järkevästi, mutta höystettynä pienillä iloisilla yllätyksillä ja tietysti kirjoilla – ilman niitä ei joulu tule. Minulle ne ovat paras lahja. Olemme myös jo vuosikausia turvautuneet joulupukin kirjeisiin toivelistoineen, jotta kattilat ja muut järkilahjat löytäisivät oikean tarvitsijansa. Itse tehtyä on ihana saada – itse en vain ehdi koskaan tehdä mitään muile.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: