Siperianjuna opettaa

10 Hel

Viime aikoina olen lukenut Rosa Liksomin romaania Hytti nro 6 – pitkästä junamatkasta halki Venäjän tai oikeastaan Neuvostoliiton. Aika ei voisi olla oikeampi, kun Siperian kylmyys on vinkunut kotinurkissa ja tupruttanut maiseman umpeen. Talvi tekee Helsingistäkin jotenkin venäläisen, Esplanadin eurooppalaisuus häviää lumen alle. Jostain syystä se on viehättänyt minua nyt. (Ruotsalaisen ystäväni mukaan Helsingissä on aina jotain hyvin venäläistä,  slaavilaisen melankolista. Ja  jostain syystä myös minua on vuosien mittaan usein luultu venäläiseksi – niin Helsingissä kuin maailmallakin. Hassua.) Tykkään kun kirja sopii myös ulkoiseen sielunmaisemaan.

Ja pakko myöntää, olen haaveillut romaanin kaltaisesta pitkästä junamatkasta. Siinä en taida olla yksin, sillä blogistanissa olen huomannut monen muunkin haikailevan samanlaisen matkan perään. Minulle riittäisi tosin vähempikin kuin Siperian-juna Mongolian Ulan Batoriin. Vanha venäjänsininen rautahirmu Moskovaan olisi nyt haaveiden täyttymys. Nuorempana unelmoin matkasta Orient expressillä Istanbuliin (vähän niin kuin Tulenkantajien hengessä, Mika Waltarin tavoin). En koskaan päässyt  en edes interrailille.

Ei liene yllättävää, että huomisiltana sukellan tsehovilaisiin tunnelmiin – Klockriketeaternin Vanja-eno odottaa. Ah. Tämä on se kiistellyn ja palkitun Andriy Zholdakin ohjaus. Jännittävää.

Julma tammikuu on ohi – tällä kertaa helpommin kuin olisin arvannut, tai ehkä en vain ehtinyt sitä liialliselta työnteolta edes huomata (kotona ehtinyt käydä vain nukkumassa).  Hyvä niin. Vaikken talvea erityisemmin rakastakaan (kukapa kylmästä tykkäisi) niin Liksomin neuvostokuvaus on saanut minut suhtatumaan siihen eksoottisen jännittävänä aikana. Siitä huolimatta, ostin juuri lentoliput Italiaan ja tutkin hotelleja. Jotenkin kevät on taas lähempänä.

Advertisements

4 vastausta to “Siperianjuna opettaa”

  1. Päkä 11.2.2012 klo 19.30 #

    Hei sinne Karuselliin! Luin juuri saman kirjan ja kävin vinkkaamassa sitä yksillä messuillakin. Tykkäsin. Siperia ja koko maisema oli kuin yksi kirjan henkilöistä. On ollut vain niin kiirettä, että on jäänyt ainakin viisi kirjaa ja yksi tai kaksi leffaa vinkkaamatta. Höh.

  2. Karusellissa 12.2.2012 klo 23.17 #

    Kyllä, olet oikeassa Siperiasta. On se hienoa, miten kirjat avaavat uusia maailmoja – ilman taitavaa Rosa Liksomia en olisi osannut innostua Siperasta. (Auts, mikä klisee tuo maailmojen avaaminen, mutta niin se vaan on.)

    Ja joo, kiirettä on liikkeellä. Minunkin lukutahtini on sen takia kovin kovin hidas. Niin hidas, että kirjaan tarttuessa pitää usein kerrata muutama sivu taaksepäin, että muistaisi mitä olinkaan edellisellä rupeamalla kokenut. Sekin on ihan höh:) Mutta vinkkisi ovat tervetulleita, vaikka vähän myöhässäkin.

  3. Lumo 18.2.2012 klo 18.01 #

    Veljeni teki junareissun Sipeian halki Pekingiin 20 v. sitten, ystäväni toissa vuonna, hän jatkoi miehineen parin päivän levon jälkeen junalla vielä Pjongjangiin… Kuulemma mielenkiintoista, mutta puuduttavaa…

    • Karusellissa 20.2.2012 klo 22.42 #

      Lumo, aikamoiset reissut veljelläsi ja ystävilläsi. Varmasti voi olla puuduttavaakin, mutta tavallaan se voisi olla osa ideaa. Loputon matka, jossa juna jolkottaa omaan hypnoottiseen tahtiinsa. Jos istumalihakset kestää…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: