Punaiset kääpiöt

29 Maa

Tätä on vaikea oikeasti tajuta: maan kaltaisia planeettoja voi olla pelkästään Linnunradalla kymmeniä miljardeja. Siis kymmeniä miljardeja. Ja auringon läheisessä avaruudessa jopa sata. Näin ovat uutiset viime päivinä kertoneet. Aivan huimaa, kun ajattelee. Ihan samalla tavalla, kun yrittää ymmärtää avaruuden äärettömyyttä. Miten voi jatkua loputtomiin? Mitä tämä kaikki on? Miten naurettavalta siinä äärettömyydessä tuntuvat oman pienen maailmamme tärkeilyt. Näitä on jokainen varmaan miettinyt lapsena. Ja minä vieläkin.

Uutiset näistä uusista löydöksistä ovat hämmentäviä, mutta kiehtovia. Vai mitä sanotte punaisista kääpiöistä? Vaikea pitää naama vakavana. Niitäkin on miljardeja, valtaosa Linnunradan tähdistä. Ne ovat aurinkoon verrattuna himmeitä. Niitä kiertävät nämä maan kaltaset planeetat. Huimaa vai mitä. En ymmärrä paljoakaan näistä asioista, mutta silti ne kiehtovat. Ihan niin kuin ylikirkkaasti kevätillassa loistaneet Jupiter ja Venus, vierekkäin taivaalla. Niitä olen ihaillut maaliskuussa. Ja tuntenut itseni niin pieneksi muruksi tämän kaiken keskellä.

Tähän tunnelmaan sopii hyvin Katri Valan Pajupilli (1934), se ainoa runo, jonka osaan ulkoa – nuoruuden Tulenkantajat-kaudelta:

En ole lipunkantaja,
en kotkansydäminen tiennäyttäjä
matkallanne aamun maahan.
Olen virran partaalla paju,
jonka lävitse tuulet puhaltavat,
josta maailman kapinallinen henki
taittaa yksinkertaisen pillin
soittaaksensa sävelmän,
jossa on myrskyä, tuskaa, rakkautta
ja hiukan aamunsarastusta.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: