Italia II: Perugia

6 touko

Löysin Perugiassa heti suosikkini: Pasticceria Sandri on juuri sellainen vanhan maailman kahvila-konditoria-baari, joita rakastan. Nappasimme sielä nopeat espressot tai aperitiivit tiskillä ennen illallista. Kaikki onnistuu samassa paikassa.

Ja ne Sandrin suklaat! Turhaan ei kaupunki ole tunnettu suklaastaan; Peruginan Baci ei ole ainoa herkku. Valikoin yksitellen vitriinistä sormella osoitellen; tuota, tuota ja vielä tuotakin. Konvehdit kiedottiin kauniisti punaiseen silkkipaperiin, kääräistiin kiinni rusetiksi solmitulla narulla ja pakattiin sievään punaiseen pieneen pussiin. Kaikki tapahtui kiireettä ja vaivaa säästämättä, aivan kuin pakettiin olisi kääritty arvokastakin ostosta. Punatakkinen vanha tarjoilijaherra iski silmää ja tarjosi kaupanpäälliksi suklaaseen dipatun appelsiininsiivun. Rahastajana toiminut kaunis vanha rouva istui omassa pulpetissaan valvoen tilannetta. Italialaiset osaavat tämän, tietävät että vanha on kaunista vähän rapistuneenakin, kaikkea ei tarvitse koko ajan uudistaa, vaan arvo on perinteessä. Itse asiassa pienet elämisen ja kulumisen merkit tekevät kauniimmaksi kuin täydellisyys. Se kun opittaisiin Suomessakin, jossa jokaisen kahvilan ja ravintolan pitää uudistua jatkuvasti.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: