On the road VIII: Sveitsi-Ranska-Saksa

30 Elo

Tämä alkaa olla jo vähän noloa; syksy tulee ennen kuin saan kesälomamatkan kuvat tänne. Elämä nyt on taas vaan yhtä oravanpyörää.

Mutta matka siis jatkui. Ja tämä on se matkaosuus, jossa parhaimmat kuvat jäivät ottamatta. Näin kävi, kun käpristelin silmät kiinni, kauhusta jäykkänä, kivutessamme autolla vuorten rinteitä yli Alppien.

Ranskan Rivieralta tie nimittäin jatkui Italian kautta Alppien yli Sveitsiin. Olin vannottanut etsimään vähiten vuoristoisen reitin. (Heh, ihan kuin niin voisi tehdä Alppien yli matkatessa! Juuri korkeimmat huiput osuivat tiellemme.) Yhtäkkiä sitä sitten vain huomaa keikkuvansa yli kahden kilometrin korkeudessa vuoren rinteellä, ja tien laidassa, rotkon reunalla, törröttää muutama risti. Tästäkin on joku ajanut ulos tieltä. Silloin on pakko laittaa silmät kiinni.  ”Meidänhän piti ajaa tunnelin kautta”, voihkin tuskissani. No, tunneliin oltiin kuulemma matkalla. Se tunneli vaan sattui sijaitsemaan yli kahden kilometrin korkeudessa. Nyt tämä jo naurattaa, mutta ei kyllä silloin. Korkeanpaikankammo on hankala, niin kuin suljetun paikankin kammo. Sitäkin poden.  Esi-isille nämä kammot varmasti tarjosivat tarpeellista itsesuojelua, nykyelämässä niille on vähemmän käyttöä. Järjellä niitä ei voi selittää.

Sveitsistä en osaa sanoa muuta kuin, että vain käkikellot puuttuivat. Elämä näytti piparkakkutalolta tai Milka-mainokselta vuoristoniittyjen lehmineen. Ja kallista oli. Yövyimme Montreauxissa, kauniin Genevenjärven rannalla.

Alsacessa eli Elsassissa Ranskan puolella, pienessä hiljaisessa kylässä, jonka nimen olen jo unohtanut, tunsimme itsemme tunkeilijoiksi. ”Menisitte mieluummin jonnekin muualle, vaikka tuonne toiseen kuppilaan”, tiuskaisi tarjoilija kun yritimme tilata kahvia. Henkilökunnalla oli kiire pelaamaan korttia. Se oli kahvilan lisäksi kylän ainoa ravitsemusliike.

Frankfurtissa oltiin jo melkein kotona, mutta tarkastettiin vielä Occupy-leiri EKP:n pilvenpiirtäjän kyljessä. Hyvin oli vielä silloin paikallaan, jo kymmenettä kuukautta. (Pian matkamme jälkeen poliisi kuitenkin tyhjensi leirin.) Sitten huristeltiin yötä myöden, kahvin voimalla, melkein aamuun asti kotiin Berliiniin.

Huoh. Saatiinhan tämä pikku road trip vihdoin päätökseen. Paljon aurinkoa, lämpöä, lepoa, kauniita maisemia, hyvää ruokaa, vaihtuvia kieliä ja kulttuureja, kuusi maata. Kilometrejä kertyi mittariin 3700 – enempää eivät olisi istumalihakset kestäneetkään.

Advertisements

3 vastausta to “On the road VIII: Sveitsi-Ranska-Saksa”

  1. Violet 2.9.2012 klo 21.49 #

    Ja minä se suorastaan änkeän sinne Alpeille:) Autossa kyllä ihan kamalaa mutta siitä kilsasta parista kun ottaa sitten hissin ylös ja nousee suksineen sinne kolmeen kilsaan…ja pilvet on alla…ja helikopterit ja linnut ja alkaa siitä pikkuhiljaa laskeutua. On se HIANOO.
    Kun eihän sieltä mistään ”reunalta” voi pudota (paitsi jos on ihan taukki ja menee kummallisiin paikkoihin) kuten ennen luulin.

    • Karusellissa 3.9.2012 klo 20.40 #

      Jep jep. Niin ne toiset. Kadehdin. Minäkin kirmaisin mieluusti villinä ja vapaana pitkin vuoristoteitä, mutta kun ei onnistu, ei. Pelko on järjenvastaista, mutta silti niin fyysistä: jalat menee veteläksi, ja päästä huippaa. Tiedänhän minäkin, ettei sieltä putoa:) Se on jännä, miten kammo ei iske kaikkialla. Lentokoneesta haluan aina ikkunapaikan ja tiirailen maahan ilman kauhua. Olen myös opettanut itseni rinteeseen suksille (en kylläkään Alpeille, mutta Lapin tuntureille), siitä selviää kun pitää katseen joko tiukasti rinteessä tai hyvin kaukana horisontissa, mutta ei missään siltä väliltä. Joidenkin väitteiden mukaan siedätyshoito auttaisi korkeanpaikankammoon… Voi olla.

  2. Violet 3.9.2012 klo 22.08 #

    Mullahan on aivan karmea kammo esim. kierreportaisiin. Sellaiset joiden läpi näkee ovat pahimpia. Olen tullut persiilläni yhdestä kirkontornista Hollannissa alas kun en voinut muuten. Jalat lakkasivat toimimasta.
    Sitten vaikka parvekkeet tai jotkut näköalapaikat…hui helvetti niillekin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: