Arkisto | joulukuu, 2012

Hyvää joulua! Happy Christmas!

23 Jou

Joulu Helsingissä. Sofiankatu, Tuomaan markkinat Senaatintorilla ja tuomiokirkko

Olkoon joulunne rauhaisa, iloinen, täynnä puuhaa tai lepoa, hiljaisuutta tai vauhtia ja menoa – kaikkea mitä toivottekaan!

Happy Christmas to all!

Tarpeellinen joulu

21 Jou

Frida Kahlo - niin kutsun tätä enkeliä.

Ruusu on ruusu on ruusu. Jouluruusu.

Rauha ja ihmisillä hyvä tahto - voi kun olisi.

Parasta juuri nyt: kynttilät ja koti

Jpulukuusikauppaa Fredantorilla.

Juhlaa. Livet är inte bara lek. Det är också dans på rosor.

Juhlapäivälliset minun makuuni. Hagelstamin jouluikkuna.

Hagelstamin antikvariaatti

Joulun pakolliset: adventtikynttilät ja piparkakkutalo

Satumetsä

Enkelit Berliinin yllä.

Lepatusta sydämessä.

Joulu tulee ny tarpeeseen.Vihdoin voin antaa itselleni luvan olla jaksamatta, olla olematta hyvänä esimerkkinä muille, olla vain minä. Muistan jo unohtuneen romaanin, jossa naisen kerrottiin pysyvän pystyssä vain olkatoppaustensa varassa. Sellaiselta on viime aikoina tuntunut, vaikka olkatoppauksista onkin aika jättänyt. Niin, sellaista on elämäni ollut näiden sivujen ulkopuolella, tämän syksyn – pari kuukautta jo.

Silloin viimeksi pohdin plan B:tä, kun työpaikan yt-neuvottelut olivat käynnissä. En onneksi tarvinnut sitä varasuunnitelmaa, mutta aika moni muu kylläkin. Kollegoita joutui lähtemään, edestä, takaa ja rinnalta. Minä säilytin työpaikkani – ja elämä onkin sitten ollut pelkkää työtä sen jälkeen. Ei, ettenkö olisi raatanut jo ennestäänkin. Minulle kymmentuntiset työpäivät ovat jo aiemminkin olleet normi. Vasta 12 tuntia töissä alkaa tuntua ylityöltä. Nyt on menty jo 14 tuntiinkin. Kauheasti muuta en ole jaksanut. Muutaman kerran kävin täällä, ehdin laittaa muutaman kuvan, en enempää. Niitä tuossa alla. Tunnelmat näkyvät niissä.

Mutta joulu tuntuu niin ihanalta tauolta – en jaksa turhia siitä stressata, vaikka osaisin toki senkin. Juuri nyt olen selittämättömän onnellinen: hengissä, terveenä, järjissäni.

Aloitin lahjaostokset tänäkin vuonna ostamalla jotain itselleni – se on niin paljon helpompaa. Viime vuonna löytyi vanha Viewmaster, nyt Peter von Baghin minikokoinen Junassa-kirja, junamatkoista elokuvissa, miksi ne koskettavat.  Minua ovat aina kiehtoneet Orient Express ja Siperian-juna. Selvä romantikko siis. Veijo Meren sanoin ”Junalla ei ole menneisyyttä, se ei ole mikään paikka.”

Ehkä maailma alkaa näyttää taas vähän erilaiselta, kun voimat palautuvat. Jo pelkästään kynttilöiden lepatus tuo kaivattua rauhoitusta. Alan muistaa taas kuka olen. Ah, siunatut pyhät ja loma! Toivottavasti teilläkin.

Jotain näkee selvemmin.

Talvi tulee.

Ei näkyvyyttä.

Marraskuu

Sumeaa

Kuka tätä kestää?