Tarpeellinen joulu

21 Jou

Frida Kahlo - niin kutsun tätä enkeliä.

Ruusu on ruusu on ruusu. Jouluruusu.

Rauha ja ihmisillä hyvä tahto - voi kun olisi.

Parasta juuri nyt: kynttilät ja koti

Jpulukuusikauppaa Fredantorilla.

Juhlaa. Livet är inte bara lek. Det är också dans på rosor.

Juhlapäivälliset minun makuuni. Hagelstamin jouluikkuna.

Hagelstamin antikvariaatti

Joulun pakolliset: adventtikynttilät ja piparkakkutalo

Satumetsä

Enkelit Berliinin yllä.

Lepatusta sydämessä.

Joulu tulee ny tarpeeseen.Vihdoin voin antaa itselleni luvan olla jaksamatta, olla olematta hyvänä esimerkkinä muille, olla vain minä. Muistan jo unohtuneen romaanin, jossa naisen kerrottiin pysyvän pystyssä vain olkatoppaustensa varassa. Sellaiselta on viime aikoina tuntunut, vaikka olkatoppauksista onkin aika jättänyt. Niin, sellaista on elämäni ollut näiden sivujen ulkopuolella, tämän syksyn – pari kuukautta jo.

Silloin viimeksi pohdin plan B:tä, kun työpaikan yt-neuvottelut olivat käynnissä. En onneksi tarvinnut sitä varasuunnitelmaa, mutta aika moni muu kylläkin. Kollegoita joutui lähtemään, edestä, takaa ja rinnalta. Minä säilytin työpaikkani – ja elämä onkin sitten ollut pelkkää työtä sen jälkeen. Ei, ettenkö olisi raatanut jo ennestäänkin. Minulle kymmentuntiset työpäivät ovat jo aiemminkin olleet normi. Vasta 12 tuntia töissä alkaa tuntua ylityöltä. Nyt on menty jo 14 tuntiinkin. Kauheasti muuta en ole jaksanut. Muutaman kerran kävin täällä, ehdin laittaa muutaman kuvan, en enempää. Niitä tuossa alla. Tunnelmat näkyvät niissä.

Mutta joulu tuntuu niin ihanalta tauolta – en jaksa turhia siitä stressata, vaikka osaisin toki senkin. Juuri nyt olen selittämättömän onnellinen: hengissä, terveenä, järjissäni.

Aloitin lahjaostokset tänäkin vuonna ostamalla jotain itselleni – se on niin paljon helpompaa. Viime vuonna löytyi vanha Viewmaster, nyt Peter von Baghin minikokoinen Junassa-kirja, junamatkoista elokuvissa, miksi ne koskettavat.  Minua ovat aina kiehtoneet Orient Express ja Siperian-juna. Selvä romantikko siis. Veijo Meren sanoin ”Junalla ei ole menneisyyttä, se ei ole mikään paikka.”

Ehkä maailma alkaa näyttää taas vähän erilaiselta, kun voimat palautuvat. Jo pelkästään kynttilöiden lepatus tuo kaivattua rauhoitusta. Alan muistaa taas kuka olen. Ah, siunatut pyhät ja loma! Toivottavasti teilläkin.

Jotain näkee selvemmin.

Talvi tulee.

Ei näkyvyyttä.

Marraskuu

Sumeaa

Kuka tätä kestää?

Mainokset

2 vastausta to “Tarpeellinen joulu”

  1. Violet 27.12.2012 klo 19.47 #

    Huomaan nyt vasta tämän kirjoituksesi. Ihan tosi hurjalta (ja kurjalta!) kuulostaa noin raju meno työelämässä. Tiedätkö onko helpostusta näköpiirissä?
    Kaikesta huolimatta, kaikkea hyvää ensi vuoteen.

    • Karusellissa 1.1.2013 klo 19.40 #

      Kiitos toivotuksista, Violet. Vaikka toivonkin tilanteen helpottuvan, en kauheasti jaksa siihen uskoa ainakaan lähiaikoina. Kaikesta huolimatta en vaivu epätoivoon; pidän työstäni – se auttaa asiaa, vaikka sitä onkin vähän liikaa. Nyt kun on saanut levätä joulun ajan, on mielikin valoisampi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: