Arkisto | Berliini RSS feed for this section

Pari päivää Berliinissä

8 Hel

Husemannsstrasse, Prenzlauer Berg, Berlin

Kukkakauppa-kahvila Anna Blume, Kollwitzstrasse, Prenzlauer Berg, Berlin

Husemannsstrasse, Prenzlauer Berg

Lauantaimarkkinat, Kollwitzplatz, Berlin -Wochenmarkt am Samstag, Kollwitzplatz, Berlin

Lauantaimarkkinat, Kollwitzplatz, Berlin - Wochenmarkt am Samstag, Kollwitzplatz, Berlin

Kahvila Cafe Anna Blume, Prenzlauer Berg, Berlin

Piippujen Berliini - Berlin skyline, Prenzlauer Berg, Berlin

Berliinin kotipiha - Backyard

Lyhyt viikonloppu, kaksi talvista päivää Berliinissä. Ja jotain outoa tapahtui: ensi kertaa lähes kymmeneen vuoteen koko Berliini kyllästytti. Tympi ne hipsterit ja vuosi vuodelta paisuvat turistilaumat, brunssit ja ihanat kahvilat. Kysytte varmaan, olenko tullut hulluksi. En tietääkseni, mutta olin matkassa vähän kipeänä enkä oikeastaan jaksanut yhtään mitään uutta, vain samoja vanhoja latuja – mieluiten olisin käpertynyt peiton alle.

Vika siis lienee enemmän pääni sisällä kuin kaupungissa.

Totta on toki se, että uutuudenviehätys on Berliinistä kadonnut kauan sitten, kaupunki on tullut arkisen tutuksi, kun olen siellä rampannut tiheään tahtiin lähes kymmenen vuotta. Tehnyt siellä asuvan perheen toisen puolen kanssa arkisia asioita; ruokakauppaa, rautakauppaa, roskia, pyykkiä, mutta myös päämäärätöntä harhailua kaduilla ja toreilla, kahviloissa lojumista, kirppareita, puistoja. (Moni turistinähtävyys on vieläkin katsastamatta.) Toisaalta sillä tavalla kaupungista on tullut hyvin rakas, minun Berliinini. On nähnyt sen muutoksen mitä ihan viimeisen kymmenen vuoden aikanakin on tapahtunut. Gentrifikaationkin, jos niin haluaa ajatella.

Tykkään silti edelleen hurjasti.

Cafe Engelberg, Oderbergerstrasse, Prenzlauer Berg, Berlin

Oderbergerstrasse, Prenzlauer Berg, Berlin

Paluu DDR:n aikaan,: VEB Orange -kauppa, Oderbergerstrasse, Prenzlauer Berg, Berlin

Lautaset kohtia Turkkia. Berliini.

Berlin

Berliinin pinkit putket, Alexanderplatz, Berlin

Kapitalismus zerstört -Haus, Kastanieallee, Prenzlauer Berg, Berlin

Lunta tulvillaan, Berliini! Oderbergerstrasse, Prenzlauer Berg

Kirppari - Flea market, Mauerpark, Berlin

Pähkinänsärkijät - Nutcrackers Mauerpark flea market, Berlin

Lazy day at Coffee mamas, Moabit, Berlin

Ilta hämärtyy, Prenzlauer Berg, Berlin

Kantapaikka - the usual hangout, Bäckerei, Prenzlauer Berg, Berlin

Tammikuun pakkasyö ja maisema koti-ikkunasta - A frosty january night and a room with the view. Fernsehturm, Prenzlauer Berg, Berlin

Mainokset

Berliinin päiviä

19 Lok

Jokaisella pitää olla elämässään varasuunnitelma, Plan B. Mitä tehdä, jos….  Jos työpaikka menee alta, tai jos muuten vain haluaa vaihtaa suuntaa tai jos jotain…

Minun Plan B:ni on oma kahvila – sen jälkeen kun muut ammattillisemmat suunnitelmat epäonnistuvat tai eivät vain enää kiinnosta. Eikä tämä järjestys tarkoita sitä, että luulisin kahvilanpitoa helpoksi tai väheksyisin sitä. Päinvastoin. Enemmänkin kyse on olemattomasta osaamisestani – ja rahoittajien todennäköisestä nihkeydestä.

Suunnitelmaan kuuluu myös, että kahvila olisi Berliinissä. Kyllä, kyllä, nyt jo nauratte ääneen: mikä haihattelija! Minä puolestaan laskeskelen, että a) Berliinissä on paljon ns. joutilasta väkeä b) sen vuoksi enemmän kahvilassa istujia c) enemmän hyviä paikkoja liikepaikkoja kuin Helsingissä d) halvemmat vuokrat ja ruoka.

Silti realismi saattaa olla aika kaukana tästä suunnitelmasta – jo ihan senkin vuoksi, että saksani on aika surkeaa, edelleen. Toisaalta, mies voisi hoitaa puhumisen.

Varasuunnitelmat ovat pyörineet väkisin mielessä viime viikkoina, kun työpaikalla on yt-neuvottelut menossa – niin kuin tuhansilla muillakin tänä syksynä. En toki ole ensi kertaa tässä tilanteessa, mutta silti.

Berliini puolestaan on mielessä aina. Rakas kaupunki. Toinen puoli perheestä asuu siellä. Tänä syksynä Berliini on vieraillut Helsingissä tiuhempaan kuin minä siellä, joten kaipuu on jo kova, mutta onneksi on pian matka luvassa. Sitä odotellessa vähän muistoja alkusyksyn ja kesän päivistä Berliinissä. Kesä jatkui siellä tänä vuonna tosi pitkään. Vieläkin on vihreää puissa. Ja huomiseksi luvattiin +23 C, hihkuttiin minulle äsken puhelimessa. Voi tätä lokakuuta!

Viikonloppu Berliinissä II

25 touko

Miten lyhyestä viikonlopusta voikin tulla niin paljon kuvia? Ja vielä kaupungista, jossa olen käynyt lukemattomia kertoja. Ehkä sitä tulee katsottua tarkemmin ympärille, kun aikaa on vain vähän. Tai sitten pitäisi panostaa enemmän laatuun kuin määrään. En vain voi mitään, kun koko ajan näkee jotain, ja sormi napsahtaa ajatusta nopeammin.

Viikonloppu Berliinissä I

25 touko

 

Lyhyt viikonloppu Berliinissä perinteisin menoin: kolmen euron kalasoppaa lauantaimarkkinoilla, laiskoja päiviä, hupsuttelua ja ihmeellisiä löytöjä Mauerparkin kirpparilla.  Taaskin törmäsin laatikolliseen vanhoja valokuvia – ne surettavat aina. Kenen elämä oli niissä kuvissa, kenen muistoja katselin? Miksi kuvat oli hylätty kirpparille, eivätkö sukulaiset halunneet vai eikö heitä ole? Päätyvätkö minunkin muistoni myyntipöydälle sitten joskus? Minulle vanhat kuvat ovat pyhiä, niissä on suvun tarina, jonka pitäisi jatkua.

Pää tyhjäksi Berliinissä

12 Mar

Vihdoinkin taas täällä. Minun on kai turha selitellä kiireitä – sellaista elämäni tuntuu olevan jatkuvasti. Aina saa pyydellä anteeksi, kun ei ole ehtinyt sitä ja tätä ja sekin on vielä tekemättä, vaikka kuinka haluaisi. Viime aikoina hullumylly on vain ollut tavallistakin pahempi. Olen vaihtamassa työpaikkaa, ja minulle – kutsumustyössä olevalle työhullulle – se tarkoittaa koko maailman laittamista uusiksi. (No joo, on elämässä muutakin – en nyt niin hullu ole – mutta pakko se on myöntää, että työ on keskeinen osa elämää, kun saan tehdä sitä mistä pidän ja mitä osaan.) Nyt yksi maailma loppuu ja uusi alkaa.  Uutta pakkaa jo päähän hullun lailla, vaikken en ole saanut vanhaakin vielä ulos.

Tätä hullunmyllyssä rimpuilua varten lähdin vähäksi aikaa Berliiniin. Tyhjentämään päätä.

Pitkiä kävelyretkiä marraskuun auringossa, plataaneiden rapisevia ja päähän putoilevia lehtiä. (Rakastan plataaneja ja niiden instant-ikuisuutta – nopeakasvuisina ne näyttävät siltä kuin olisivat olleet paikoillaan ainakin sata vuotta. Muistuttavat myös New Yorkin kotikadusta.)

Myöhäisiä brunsseja – vielä terassillakin. Kolmen euron kalasoppaa ja kolean aamun lämmittimiksi uudet kynsikkäätt lauantaimarkkinoilta. Apfelstrudelia ja minttuteetä. (Epäpyhät yhdistelmät ovat alaani.)

Suolakylpyjä. (En todellakaan ole kylpyläihminen, päin vastoin. Mutta joskus kannattaa näemmä irrottaa ennakkoluuloistaan. Lilluminen kylmissä ja kuumissa suolavesissä sisällä ja varsinkin ulkona ja kylpeminen suolasaunassa auttoi pään tyhjennyksessä.)

Tuollaista se oli – verkkaiset päivät kävelyretkineen Berliinissä ja paljon unta.

Köyhä, mutta seksikäs

25 syys

Muutama päivä Berliinissä teki jälleen hyvää. Muistaa taas hengittää vähän syvempään – ei tämä niin kauhean vakavaa ole, tämä elämä.  Ihailen berliiniläisten tapaa olla ottamatta itseään, elämää tai kaupunkiaan turhan kurttuotsaisesti, ja löytää luovia ratkaisuja ongelmiin.

Hyvä esimerkki tästä ovat vesijohtoputket. Kyllä, vesijohtoputket.  Ne ovat ne pinkin väriset putket, jotka kiemurtelevat katujen päällä ja yllä ympäri kaupunkia. Ne kuvastavat minusta hyvin  Berliinin henkeä.  Putkien vetäminen maan  päälle  rakennustöiden ajaksi on ollut käytännöllinen –  ja samalla ennakkoluuloton –  ratkaisu (joka on saanut jäädä paikoilleen). Mutta missä muualla ne olisi keksitty maalata liiloiksi ja pinkeiksi? Ei ainakaan Suomessa. Täällä ne olisivat varmasti mahdollisimman  harmaat.

Entä missä muualla kuin Berliinissä voisi piraattipuolue saada lähes kymmenen prosentin kannatuksen vaatimalla netin vapauksien lisäksi kansalaispalkkaa, maksutonta julkista liikennettä ja parempaa kohtelua pakolaisille? Sen lisäksi, että vihreät saivat lähes 20 prosenttia äänistä viime viikonlopun vaaleissa. ”Arm, aber sexy” eli ”köyhä, mutta seksikäs”. Se on pormestarin mukaan kaupungin slogan. Kaikella on tietysti kääntöpuolensa. Luovuutta on, mutta niin on työttömyyttäkin. Sen myötä myös aikaa ja kekseliäisyyttä saada vähästä paljon. Itse pääsen käynneilläni nauttimaan vain niistä hyvistä puolista niin kuin nytkin. Paljon ihania hetkiä Berliinissä.

Berlin ist in

4 syys

Berlin ist in – niin lukee Stockmannin seinällä. En löytänyt tavaratalosta omaa Berliiniäni – vain saksalaista olutta – mutta niitähän on niin monenlaisia, jokaisella omansa. En ole varma, mitä mieltä olen näistä tavaratalon teemaviikoista – joskus ei tiedä itkeä vai nauraa ja joskus on vaan ihan kiva hakea esimerkiksi New York -viikoilta brownies-jauhopaketti nostalgian vuoksi ja muistella vuosien takaisia perjantai-iltoja tai haistella italialaisia kahveja ja leikkiä Pariisia.

Koska seuraavaan Berliinin matkaan on vielä pari viikkoa ja edellisestä jo kuukausi, niin turvauduin kuviin: kotielämää Berliinissä ja kotikorttelissa – ei tällä kertaa sen kauempaa. Sekin riittää minulle, sen verran erilaista kuin elämäni Helsingissä. Berliinin aamumme alkavat vastapäisessä leipomossa – croissanteja, tuoreita sämpylöitä ja kahvia, viikonloppuisin brunssille, lauantai-aamuisin markkinoille, iltaisin lasilliselle tai syömään. Kaikki löytyy kotikorttelista. Kahviloita ja ravintoloita on enemmän kuin jaksan laskea ja syöminen ja juominen niin paljon Helsinkiä halvempaa. Latte ja croissant irtoaa leipomon itsepalvelutiskiltä kahdella ja puolella eurolla. Helsingissä maksoin tänään kolminkertaisen hinnan. Ravintolassa puolestaan syö kympilläkin vielä illalla. Suomessa piikkupuodit eivät tahdo pysyä hengissä muualla kuin aivan ydinkeskustassa. Sillä vaikka kaikki niitä haluavatkin, niin kukaan ei niissä käy.  Mutta tässä pala minun Berliiniäni, olkaa hyvä!